Silkkaa roskaa Seppiseltä

Kirjoitin alla olevan tekstin skribentti (1) Jukka Seppisen avaukseen, jossa hän yrittää mustamaalata edesmenneen Mauno Koiviston työtä, elämää ja muistoa. Yritys on ns. kelvoton yritys. Sinänsä tuo kertoo eniten kirjoittajastaan, mistä en ole pahoillani. En tiedä, että onko kirjoituksen jälkeen hän vaiko Usarin toimitus poistanut hänen kanssaan erimieltä  olleiden vastineet! Otan riskin ja julkaisen kirjoitukseni omassa blokissani. Tulkoon sitten vaikka lunta tupaan!

”Kun hetki koitti, pullahti ilmoille kuolemanjälkeinen Mauno Koivisto.”

Näin aloitukseksi lainaan Jukka Seppisen tekstiä. Mutta mitä Seppinen sitten ”pullahtaa”?

”…Sdp hajosi kahtia. Koiviston oli valittava puolensa. Hän liikahti päälinjan mukaisesti skogilaiseen neuvostomyönteiseen suuntaan. Ilman tuota linjanvalintaa, tie presidentiksi olisi katkennut jo alkuunsa.” Seppinen antaa ymmärtää, että Koivisto alkoi tavoitella 10.2.1957 presidentin tehtävää. Väite ei perustu mihinkään muuhun kuin ylikehittyneeseen liian vilkkaaseen mielikuvitukseen. Vain mielikuvitus saa Koivistosta ns. skogilaisen.

Seppinen lisää kierroksia : ”Hän muljahti syvemmälle pro-sovietismiin. KGB siinä häntä oivasti opetti. Kun hän lopulta nousi presidentiksi vuonna 1982, KGB:n pitkäaikainen kova ykkösmies ja Leonid Brezhnevin seuraaja Nkp:n pääsihteerinä Juri Andropov palkitsi hänen jo vuonna 1983 Neuvostoliiton korkeimmalla Leninin kunniamerkillä. Suomen puolueettomuusstatuksen ja länsisuhteiden vahvistaminen eivät kuuluneet presidentti Mauno Koiviston työkalupakkiin. Hän suorastaan kavahti tätä sektoria.”

Lähentyminen Länttä myös integraatiopolitiikassa oli Koivistolle vaikea, jopa vastenmielinen asia. Hänen, Kalevi Sorsan ja Kepun Paavo Väyrysen kielteiset näkemykset Suomen mahdollisesta liittymisestä EC:hen tiivistyivät Neuvostoliiton heikentymisen ja sosialismista vapautumisen myötä.”

Seppinen ei kerro ainoatakaan tietolähdettä joka todentaisi hänen väitteitään. Väyrynen puhukoon puolestaan, jos katsoo sen aiheelliseksi. Seppisen johtopäätökset ovat hatusta vedettyjä ja niistä jopa taikuri itsekin on saattanut hämmästyä.

Kunniamerkit ovat aivan sivuseikka. Mannerheimille natsi-Saksa myönsi Rautaristin jopa kahteen kertaan. Rautaristin  hän sai 1942 ja uudestaan tammenlehvien kera 1944. Sen kävi tuomassa kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel.

Tällä ei kuitenkaan Mannerheimistä saa natsia edes Seppisen logiikalla!

Seppinen ei jaksa muistaa edes sitä, että Suomi oli irtisanonut Pariisin rauhansopimuksen aseartiklat syyskuussa 1990. YYA-sopimuksen voidaan todeta päättyneen samoihin aikoihin. Suomen ja Venäjän suhteita selvennettiin vuonna 1992 ja tuolloin todettiin virallisesti myös YYA-sopimuksen päättyneeksi ja tuolloin solmittiin uudet sopimukset noottien vaihdolla.

”Puolueista, ensin Kokoomuksesta, nousi jo 1980-luvulla näkemyksiä Suomen länsisuhteiden tiivistämisen tarpeista. Vielä tammikuussa 1991 Ylen TV-lähetyksessä Koivisto julisti Neuvostoliiton merkitsevän Suomelle elintärkeätä intressiä. Mauno Koivisto ja Sdp sekä Paavo Väyrynen ratsastivat Neuvostoliitolla Neuvostoliiton katkeraan loppuun saakka vuonna 1991.”

Jos suomalaiset poliitikot eivät ymmärrä, että Venäjän on meidän rajanaapurimme ja että Neuvostoliiton hajoaminen ei piirtänyt meille uusia rajoja, niin tilanne olisi aika erikoinen. Kyllä maallemme on tärkeää tai suorastaan elintärkeää, että suhteemme Venäjään ovat kunnossa. Tässä asiassa presidenttimme ovat toimineet moitteettomasti Mannerheimista alkaen!

Seppinen itse on kuitenkin väittänyt, että Karjalaa oltiin palauttamassa Suomelle. Seppinen kertoi näin:” väite Pro Karelialle 4.9.2007 jossa hän toteaa näin "Ollessani ulkoministeriössä työssä neuvostoliittolaiset saivat käsityksen, että suhtaudun Karjalan asiaan korkean esimieheni Urho Kekkosen tapaan. Hoidin 1970-luvulla ulkoministeriön poliittisella osastolla Suomen poliittisia Neuvostosuhteita."

Seppinen ei hoitanut koskaan Suomen suhteita Neuvostoliittoon. Seppisen väitteistä olen kirjoittanut Uuteen Suomeen 18.9.2012 http://reijokallinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117430-jukka-seppisen-perattomia-puheita-karjalan-palauttamisesta

Seppisen edesvastuuttoman kirjoittelun varsinainen tähtihetki on hänen väitteensä, että ”Kuitenkin vastoin Koiviston toiveita Neuvostoliitto hajosi”.

Väite Koivistosta on häpeällinen loukkaus!

(1.)

skribentti

     harrastajakirjoittaja, ei-ammattimainen kirjoittaja tai kirjailija

    kynäilijä, omaperäinen kirjoittaja

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu